Kipeästi remontin tarpeessa oleva YEL?

Tilastot osoittavat, että työmarkkinoiden merkittävin muutos 2000-luvulla on ollut yksinyrittäjyyden lisääntyminen.

Yrittäjyydestä on tullut paljon hyväksyttävämpi, jopa suositumpi tapa harjoittaa ansiotoimintaa. Kynnys ryhtyä yrittäjäksi on madaltunut, ja moni kokeileekin sitä osa-aikaisesti. Tätä on osaltaan helpottanut erilaisten laskutuspalveluiden tulo markkinoille. Yksinyrittäjien määrä on kasvanut vuosituhannen alun 123 000 henkilöstä kaikkiaan reiluun 185 000 ihmiseen.

– Muutos on merkittävä yrittäjyystilastoissa, joskin kokonaistyövoimamäärään verrattuna yksinyrittäjien osuus ei edelleenkään ole mitenkään suuri, työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén Suomen Yrittäjistä sanoo.

YEL:n juuret juontavat 1970-luvulle

Lain mukaan Suomessa asuvan ja toimivan yrittäjän on vakuutettava itsensä vanhuuden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta. Yksi vakuutus koskee saman henkilön kaikkea yritystoimintaa. Vakuutukseen sisältyy myös yrittäjän omaisille turvaa tuova perhe-eläke.

Lain mukaan 18–67 -vuotiaan yrittäjän kuuluu ottaa YEL-vakuutus, kun hän on toiminut yrittäjänä vähintään neljä kuukautta ja yrittäjän työtulo eli työpanoksen arvo yltää vähintään vuosittain vahvistettuun vuosityötuloon, joka vuonna 2021 oli 8 063,57euroa. Pienemmällä työpanoksella on mahdollista ottaa vapaaehtoinen YEL-vakuutus.
Yrittäjän ottaessa YEL-vakuutuksen vahvistetaan samalla vuosittaisen työtulon taso. Työtulon on oltava se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos yrittäjätoimintaa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö. Yrityksen voitolla tai yrittäjän verotettavalla tulolla ei siis ole tässä merkitystä. Vuosityötulo vaikuttaa eläkkeiden lisäksi laajalti kaikkeen yrittäjän lakisääteisen toimeentuloturvan tasoon.

Suomen yrittäjäeläkejärjestelmä YEL juontaa juurensa 1970-luvulle, ja syntyi tuolloin maatalousyrittäjien eläkelain sivutuotteena. 50 vuotta vanha lainsäädäntö nojaa edelleen samoihin perusperiaatteisiin. Nämä periaatteet ovat sittemmin osoittautuneet heikoiksi, sillä esimerkiksi rahoitukseen ei tuolloin kiinnitetty riittävästi huomiota. Tämä on ymmärrettävä, kun ulosmaksettavia eläkevastuita ei vielä ollut. Alkuvaiheessa myös vakuutusmaksut voitiinkin asettaa matalalle tasolle.

– Sittemmin niitä on kuitenkin jouduttu nostamaan merkittävästi. Samalla on huomattu, että valtion rahoitusvastuu yrittäjien eläkkeistä kasvaa, Hellstén valottaa.

Yrittäjien huolenaiheet

Moni yrittäjä ei pidä YEL-järjestelmää uskottavana, sillä vakuutusmaksut ovat nousseet useaan otteeseen vuosien varrella, ja määrätynlaista nostopainetta on näkyvissä vielä tulevillekin vuosille. Yhtenä syynä epäluottamukseen ovat yrittäjäeläkkeen suhteellisen korkeat maksut esimerkiksi maatalousyrittäjään verrattuna, saati työntekijään, jonka henkilökohtainen vakuutusmaksu on selkeästi matalampi, sillä työnantaja maksaa työntekijän eläketurvasta noin 75 %.

– Todellisuudessa yrittäjän eläkevakuutusmaksu on sidottu työntekijästä kokonaisuutena maksettavaan maksuun, mikä on meille Suomen Yrittäjissä ollut tärkeää yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta, Hellstén huomauttaa.

Toinen luottamusta heikentävä seikka on se, että vakuutusmaksut ovat alimmillaankin noin 1 500 euroa vuodessa ja silti yrittäjän työuran aikainen sosiaaliturva saattaa jäädä vähimmäisetuuksien suuruiseksi, eli saman saisi joissain tilanteissa, vaikkei osallistuisi järjestelmän rahoittamiseen lainkaan. Ei mikään ihme, että moni puntaroi onko kalliissa yrittäjäeläkemaksuissa mitään järkeä. Myös työeläkeiän nostaminen on heikentänyt kansalaisten luottamusta eläkejärjestelmää kohtaan varsinkin nuorissa ikäryhmissä. Monen yrittäjänkin mielestä on epävarmaa ehtiikö lainkaan päästä eläkkeelle, vai menevätkö maksetut eläkemaksut hukkaan.

– Toisaalta taas lähempänä vanhuuseläkeikää olevilla yrittäjillä on valoisampi näkemys ja enemmän luottamusta järjestelmään, Hellstén toteaa.

Sosiaaliturvalainsäädäntö, johon YEL merkittävästi vaikuttaa, on muuttunut 50 vuodessa. Osa-aikayrittäjien parissa toimivat pohtivat, miten heidän turvansa saadaan järjestettyä. Usein pienimuotoista toimintaa harjoittavien ei ole mahdollista tai Hellsténin mukaan edes kannattavaa vakuuttaa itseään yrittäjinä:

– Esimerkiksi laskutuspalveluiden kautta työnsä laskuttavista ns. kevytyrittäjistä, valtaosa tekee siinä määrin pienimuotoista työtä, ettei sillä ole heidän eläketurvansa kannalta kovin suurta merkitystä. Pienempi osa, joka kuuluu pakollisen YEL:n piiriin, päätyy pääosin rahoittamaan muiden yrittäjien sosiaaliturvaa.
Suomen Yrittäjien mielestä yrittäjäeläkejärjestelmää pitää korjata siten, että järjestelmän uskottavuus ja luotettavuus yrittäjien, eli järjestelmän rahoittajien, silmissä paranee. Sitä on joustavoitettava lisäämällä yrittäjän vapautta ja vastuuta oman turvansa järjestämisestä. Järjestelmää tulee muutenkin kehittää yksinkertaisemmaksi.

Rahastoistako apu?

YEL-järjestelmän haasteena on, ettei siinä ole minkäänlaisia puskureita, vaan sisään tulevat vakuutusmaksut käytetään saman vuoden ulosmaksettavien eläke-etuuksien rahoittamiseen. Jos taas sisään tulevat eläkevakuutusmaksut eivät riitä kattamaan tarvetta, valtio korvaa puuttuvan osuuden.
Käytännössä lähes koko 2000-luvun ajan valtio on joutunut laittamaan rahaa YEL-järjestelmään, ja valtion rahoitusosuus näyttää olevan vain kasvusuunnassa. Vuonna 2020 valtionosuus oli lähes 400 miljoonaa eurosta, eli yli  25 % etuuskuluista.

Valtion osuuden pienentämiseksi on erityisesti sosiaali- ja terveysministeriössä nähty erittäin tärkeänä, että yrittäjät alivakuuttamisen sijaan nostaisivat YEL-työtulonsa lain edellyttämälle tasolle. Ongelman ratkaisu ei ole kuitenkaan näin yksinkertaista: YEL-työtulojen nousu vähentää valtion verotuloja, sillä YEL-vakuutusmaksu on verotuksessa vähennyskelpoinen kuluerä. Lisäksi työtulojen noususta seuraisi lisää eläkevastuita, jotka tulevaisuudessa pitäisi maksaa, joten rahoitukseen haasteet siirtyisivät näin kohdattavaksi tulevina vuosina.

Mutta palataanpa vielä alkuun, aikaan, jolloin YEL-järjestelmä sai syntynsä. 1960-luvulla yrittäjäeläkejärjestelmää luotaessa ei rahastoja nähty tarpeellisiksi. 1960-luvun lopulla yrittäjiä oli alle puolet nykyisestä, ja järjestelmä toimikin pitkään ilman pahempaa sakkaamista. 1990-luvulla valtio joutui jo useampana vuonna paikkaamaan rahoitusta, mutta summat olivat maltillisia.

– Järjestelmää rakennettaessa ei selvästi osattu riittävällä tavalla ennustaa tulevaisuutta, Hellstén puntaroi.

Tänä päivänä tilanne on toinen. Suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle. Rahastojen rakentaminen jälkikäteen on haastavaa. Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet pohtivat parhaillaan YEL-järjestelmän kehittämistä ja Suomen Yrittäjät on pyytänyt selvittämään muun muassa sitä, olisiko osittaiseen rahastointiin siirtyminen vielä mahdollista. Aiemmin erilaisissa puheenvuoroissa tämä on nähty liian kalliiksi ratkaisuksi.

– Aiemmin asiaa ei kuitenkaan ole laskettu. Nyt haluamme kuulla hintalapun. Kaikki mahdolliset keinot järjestelmän kehittämiseksi on perusteltua viimein selvittää tarkasti, hän toteaa.

– Valtion rahoitusosuutta koskeva pohdinta on toki tärkeää, mutta Suomen Yrittäjissä olemme erityisesti huolissamme yrittäjästä ja hänen turvansa tasosta, ettei hän päätyisi vain rahoittamaan järjestelmää, johon hänen on pakko joka tapauksessa osallistua, Hellstén huomauttaa.

YEL-alarajan korottamisella parempaa turvaa?

Suomen Yrittäjät on ehdottanut YEL:n alarajan nostamista 8 063,57 eurosta vähin-
tään yrittäjän ansiosidonnaisen työttömyysturvan alarajalle noin 13 247 euroon. Tämä takaisi sen, että yrittäjällä olisi mahdollisuus työuran aikaisessa sosiaaliturvassa aina saada myös ansio-osaa eikä ainoastaan vähimmäisetuutta.

– Työeläketurva ei ehdottamallamme uudella alarajalla välttämättä nousisi edes nykyisen takuueläketurvan päälle, mutta muuten yrittäjät saisivat jatkossa paremmin ”maksuilleen vastinetta”, hän valottaa.

Hellstén korostaa, että Suomen Yrittäjät katsoo samalla, että kaikkien järjestelmän piiriin haluavien pitäisi päästä mukaan, vaikka heidän liiketoimintansa ei ylittäisikään  vakuuttamisvelvollisuuden alarajaa.

– Vapaaehtoinen vakuutus alarajaa pienemmille työpanoksille tulee säilyttää. Samoin on syytä pohtia vapaaehtoisen vakuuttamisen ulottamista 4 kuukautta lyhyemmälle yritystoiminnalle, hän toteaa.

Niille yrittäjille, jotka ovat määritelleet itselleen tarkoituksella matalan työtulotason, ja jotka noston jälkeen olisivat edelleen vakuuttamisvelvollisuuden piirissä, tilanne olisi kinkkinen. He joutuisivat käytännössä maksamaan aiempaa korkeampia vakuutusmaksuja. Hellstén myöntää, että Suomen Yrittäjien esitys on herättänyt myös kritiikkiä yrittäjäkunnan parissa.

– Mutta kun olemme tätä kyselleet jäseniltämme, ja kertoneet tämän esityksen perustelut, sekä sen miten tällainen muutos vaikuttaisi sosiaalivakuutusmaksuihin ja yrittäjille maksettaviin etuuksiin, jäsenistön selvä enemmistö on ollut esityksen kannalla, hän kuvailee.

Ja kun jopa matalan YEL-maksun valinneiden parissa enemmistö pitää esitystä hyvänä, Suomen Yrittäjät on uskaltanut lähteä esittelemään vaihtoehtoa.

– On hyvä muistaa, että YEL-vakuutusmaksu on 100 % verotuksessa vähennyskelpoinen kuluerä. Toisin sanoen YEL-maksua maksaessaan yrittäjä kartuttaa valtion verokassan asemesta henkilökohtaista turvaansa, hän jatkaa.

Hallitusohjelmakirjaukset

Viime hallituskaudella sosiaali- ja terveysministeriössä toiminut työryhmä ehdotti muistiossaan YEL-työtulon kytkemistä erilaisiin yritystoiminnan tunnuslukuihin, kuten yrittäjän todellisiin ansioihin, yrityksen liikevaihtoon, henkilömäärään tai muihin vastaaviin. Työryhmämuistiossa arvioitiin, ettei edellä mainitulla muutoksella olisi mitään vaikutusta yrittäjien käyttäytymiseen. Suomen Yrittäjät oli asiasta täysin eri mieltä.

– On muistettava, että etenkin yhtiömuotoisessa yrittämisessä laillinen verosuunnittelu on arkipäivää. Jos erityisesti verotukseen liittyviä tunnuslukuja ryhdyttäisin sitomaan YEL-työtulon määrittämiseen, olisi erittäin tärkeää selvittää, mitä siitä olisi seurauksena. Emme halua, että yrittäjäeläkkeestä tulee yksi pelinappula yrityksen ja yrittäjän verotukseen tai toisinpäin, Hellstén huomauttaa.

– Jätimme lausuntoon eriävän mielipiteen, koska edellä mainitun kaltaiset tunnusluvut eivät meidän mielestämme kerro mitenkään yksiselitteisesti yrittäjän työpanoksesta. Liikevaihto voi olla esimerkiksi hyvinkin pienellä työpanoksella suuri, ja toisaalta mittavakaan työpanos ei välttämättä näy liikevaihdossa, hän toteaa.

Sanna Marinin hallitusohjelmassa todetaan, että tällä hallituskaudella ”selvitetään vaihtoehtoja yrittäjien sosiaali- ja eläketurvan parantamiseen”. Sosiaali- ja terveysministeriössä asiaa on pohdittu nyt vuoden verran virkamiestyönä. Tukena heillä on epävirallinen työryhmä, jossa Suomen Yrittäjät on myös mukana.

– Hallitusohjelman kirjauksen pohjalta olemme toivoneet, että tässä kohden kaikki ne esitykset, joita yrittäjien eläkejärjestelmän ja sosiaaliturvan parantamiseksi on tehty, selvitettäisiin mahdollisimman tarkasti ja käytettäisiin siinä KELA:n, Eläketurvakeskuksen ja valtionvarainministeriön asiantuntijoita, Hellstén kertoo ja jatkaa.

– Olemme myös esittäneet, että samalla kartoitettaisiin millä tavoin eri esitykset, kuten osittainen vakuutusmaksujen rahastointi tai Suomen Yrittäjien esittämä muutospaketti vaikuttaisi eläkejärjestelmän ja koko sosiaalivakuutusjärjestelmän rahoitukseen. Ja viimeisempänä, muttei missään tapauksessa vähäisimpänä, miten
ehdotukset vaikuttaisivat yksittäisen yrittäjän käyttäytymiseen, luottamukseen järjestelmää kohtaan sekä yrittäjän etuuksiin. Vasta kunnollisten selvitysten jälkeen on aika pohtia lainsäädäntömuutoksia.

Suomen Yrittäjien ratkaisu pähkinänkuoressa

1) Yrittäjän eläkelain mukaisen pakollisen vakuuttamisen alaraja tulee nostaa nykyiseltä tasolta (8.063,57/2021) vähintään yrittäjän ansiosidonnaisen työttömyysturvan alarajalle (13.247/2021), jotta yrittäjä saa oikeuden työuran aikaiseen, ansioihin sidottuun sosiaaliturvaan heti, kun joutuu ottamaan YEL-vakuutuksen. Tällöin aina kun yrittäjä on pakollisen vakuutuksen piirissä, hän tietää myös saavansa vakuutusmaksuillaan korkeampaa turvaa kuin ilman niitä.

2) Työtulo pitää muuttaa vuositulosta kuukausituloksi (13.247/2021/vuosi = 1.104/2021/kk), jotta se olisi yrittäjälle selkeä.

3) Vakuuttamisvelvollisuuden täyttymisen pitää edelleen perustua yrittäjän työpanoksen arviointiin. Eläketurvakeskuksen tulee kehittää ohjeistusta ko. vakuuttamisvelvollisuuden alarajaan vaadittavasta työpanoksesta eri toimialoilla.

4) Alle neljä kuukautta kestävän yritystoiminnan vakuuttaminen pitää sallia, jotta kaikki yritystoiminta on mahdollista vakuuttaa.

Lähde: Yrittajat.fi

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp
2020_ARI_banneri_468x100_120dpi

UUSIN LEHTI

Liity Facebook -ryhmään

Tilaa uutiskirje

Kooste kuljetusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kerran viikossa

Tulevat tapahtumat

2 syyskuun, 2021-
4 syyskuun, 2021
19 marraskuun, 2021-
21 marraskuun, 2021

c

Sivustolla käytetään evästeitä, joilla voimme parantaa sivustoa ja käyttökokemustasi sekä kohdentaa markkinointiamme. Osa evästeistä on sivuston toiminnalle välttämättömiä. Lue tietosuojaselosteestamme, miten käsittelemme evästeisiin liitettyjä tietoja.