Sonja on pitkän linjan autoilija, joka arvostaa työtään ja pitää ajoneuvoistaan timanttisen hyvää huolta. Mittavan työuransa aikana hän on ehtinyt nähdä lukuisat alaa koskeneet muutokset.
Taksiliitto nimesi viime marraskuussa järjestämässään 80- vuotisgaalassaan Sonja Ahlman-Eskolan Vuoden 2025 Taksiammattilaiseksi kategoriassa Taksialan konkari. Muita kategorioita olivat Taksialan edistäjä, Nuori taksiyrittäjä ja Taksiyrittäjä sosiaalisessa mediassa.
Valinnoissa painottuivat ensisijaisesti äänestäjien antamat perustelut. Niissä yhdistyivät poikkeuksellisen hyvä asiakaspalvelu sekä halu edistää turvallista, ammattimaista alaa.
Sonjan saama kunniamaininta kertookin erinomaisesti tehdystä työstä ja asiakkaiden arvostuksesta.
Palvelualalla tehdään töitä asiakkaan parhaaksi
Taxidatan autoilijana Turun talousalueella palveleva Sonja Ahlman Eskola on kuljettanut ihmisiä turvallisesti jo 37 vuoden ajan. Työkseen hän on hoitanut paljon yhteiskunnan tukemia ajoja, kuten Kelakyytejä sekä erityisnuorten ja vanhusten kuljetuksia. Työ on hänen mukaansa hyvin antoisaa ja sen suola ovat juuri hänen asiakkaansa.
– Taksinkuljettajana kohtaa erilaisia ihmisiä ja tutustuu monenlaisiin kohtaloihin ynnä elämäntilanteisiin. Mietin monesti, että jollekin se taksimatka voi olla päivän ainoa keskustelutuokio ja taksinkuljettaja se henkilö, jonka kanssa voi asioitaan jakaa, hän huomauttaa.
Mielikuvana saattaa helposti olla, että taksikuljettajan työpäivä koostuu puuduttavasta odottelusta ja yksitoikkoisesta ajosta. Etenkin maakunnissa, mutta toki myös kaupungeissa, työssä korostuu kuitenkin sen sosiaalinen rooli. Parasta siinä onkin Sonjasta se, että voi auttaa ihmistä kantamalla vaikka mummon kauppakassin ja saattelemalla tämän kotiovelle.
– Yksinkertaisilla pienillä teoilla voi saada lähimmäisen hyvälle mielelle. Se lyhytkin juttuhetki voi olla tälle hyvin tärkeä. Minäkin kuljetan paria erityisnuorta, tyttöä ja poikaa, joihin olen tutustunut hyvin. Kun asiakkaisiin syntyy tuollainen luottamussuhde, siinä on jotakin hienoa ja arvostettavaa, ja itsekin voi oppia heiltä elämän viisautta, Sonja painottaa.
Isän yllättävä siirto
Sonja muistaa hyvin sen hetken, kun hän hyppäsi ensikertaa taksin rattiin. Se tapahtui pääsiäisenä 1988. Hän kertoo nauttineensa ajamisesta jo nuoresta asti. Teini-ikäisenä hänellä oli tapana huristella pitkin pitäjää pienellä Suzuki-mopollaan.
Silti tie vei peruskoulun päätyttyä ensin parturinoppiin. Sitä pidettiin luontevana ja sopivana urapolkuna nuorelle naiselle. Niissä töissä vierähti parisen vuotta ja päätös kypsyi hiljalleen.
Eräänä päivänä Sonja ilmoitti yllättäen isälleen menevänsä taksikurssille. Ajatuksena hänellä oli tehdä taksikeikkaa päätoimensa parturintyön ohessa. Vaikkei idea saanutkaan tuolloin isän varauksetonta tukea, tarinalla on mielenkiintoinen jatko
– Ryhdyin ajamaan taksivuoroja vapaa-ajalla, ja kuinkas kävikään – aivan huomaamatta ala vetäisikin minut mukanaan. Lopulta tein taksinkuljettajan töitä päätoimisesti ja kävin vain tuuraamassa parturissa, hän naurahtaa.
Taksiala on ollut perinteisesti hyvin yrittäjävetoista ja perhekeskeistä liiketoimintaa. Vuonna 1999 Sonjasta tuli siis autoilija ja hän sai taksiluvan.
– Jäin kuitenkin vielä samana vuonna äitiyslomalle, vaikkei se muodostunutkaan aivan perinteisen malliseksi. Silloin isäni tarjoutui auttamaan minua. Hän suoritti taksikurssin ja ryhtyi tuuraajakseni. Lapset pääsivät perhepäivähoitoon, ja arki alkoi taas rullata eteenpäin, hän kertoo.
Sonjan aviomies ei ole koskaan lähtenyt mukaan alalle, mutta perheen tytär teki sen sijaan opiskeluaikoinaan päiväkeikkaa perheyrityksessä, kunnes valmistui lääkäriksi.
Toinen tytär työskentelee puolestaan opintojen ohessa Taxidatan välityskeskuksessa ottaen vastaan tilauksia. Tästä työstä myös Sonjalla on kokemusta taksiuransa alkuajoilta.
Tänä päivänä Sonjan yritys operoi kahdella ajoneuvolla työllistäen hänen lisäkseen yhden vakituisen, joka on Sonjan pikkuveli Janne Ahlman. Yrityksellä on vielä yksi tuuraaja, Teemu, joka päätti nyt lähteä kouluttautumaan linja-auton kuljettajaksi, ja on opintojen ohessa ajanut muutamia vuoroja.
Taksialan yhteisöllisyys on vaalimisen arvoinen asia
Kiehtovinta henkilökuljetuksissa on työn ihmisläheisyyden ohella Sonjan mukaan
työn tarjoama vaihtelu. Jokainen päivä on erilainen eikä koskaan tiedä, mitä se tuo tullessaan. Taksiala on myös ollut oma maailmansa ja yhteisönsä, jossa on ollut hyvä toimia.
Sonjan mukaan alan yhteisöllisyys koki kuitenkin kovan kolauksen Liikennepalvelulain muutoksen myötä. Toimintaympäristö on muuttunut ja tämä tuntuu myös työssä.
– Meitä nuoria naiskuskeja oli vuonna 1995 vielä vähän. En muista silti koskaan pelänneeni. Ja kuitenkin juuri tuona vuonna jouduin ryöstön kohteeksi, hän kertoo.
Tilanne oli dramaattinen ja yllättävä – nuori parikymppinen poika kaivoi ison keittiöpuukon taskustaan uhaten sillä Sonjaa luovuttamaan hänelle lompakkonsa.
– Pysyin tilanteessa jostakin syystä hyvin rauhallisena. Lähdin neuvottelemaan tuon nuoren kanssa ja pyysin häneltä, että saisin pitää henkilökorttini, hän kuvailee.
Samalla Sonja sai painettua vaivihkaa hälytysnappia, jonka ansiosta poliisi ja työkaverit olivat tuota pikaa paikalla.
– Siinä tilanteessa päällimmäisenä tulvi sisimpään syvä kunnioitus ja arvostus omaa tiimiä sekä poliisin toimintaa kohtaan, hän muistelee.
Yhteisöllisyys ja työkaverista huolehtiminen on hänen mukaansa työssä kuin työssä tärkeää. Etenkin taksialalla se on kuitenkin vaalimisen arvoinen asia, jota ei voi kyllin korostaa.
Tunnelmat kevättä kohden ovat Sonjan mukaan vaihtelevat. Hän näkee ihmisten luottamuksen palauttamisen alaa kohtaan tärkeänä.
Koko ala sai ison kolauksen huonosti valmistellun liikennepalvelulain myötä, eikä sen tuottamia haittoja pystytä korjaamaan yhdessä yössä.
– Itse olen nyt 58-vuotias ja eläkeikään on siten matkaa vielä kymmenisen vuotta. Pidän työstäni ja toiveeni on saada tehdä näitä töitä sinne asti. Siksi haluan uskoa ja luottaa, että uudet lakimuutokset tuovat alan tilanteeseen parannusta, Vuoden taksikonkari Sonja Ahlman-Eskola painottaa.
Haastattelu: Irmeli Kojonen
Kuva: Aurora Eskola